Heinäkuu muistutti tänä kesänä usein enemmän syyskuuta, kuin keskikesän parhaita päiviä. Lomakuukausista tärkein on monelle se kauan kaivattu hetki tankata aurinkoa, lämpöä ja energiaa. Moni lähti sitä sitten hakemaan etelän lomakohteista, kun jatkuvat sateet ja tuulet pyyhkivät lomafiiliksen mennessään. Itselläkin moinen kävi mielessä, mutta lopulta tyydyttiin toteuttamaan aiemmat suunnitelmat. Tarkoitus oli tosiaan lähteä kiertämään Suomen ”aurinkorannikkoa” eteläisimmän ja lounaisimman kolkan kautta yksille kesän merkittävimmistä festareista, Porin Jazzeille.  Ja mikä olisikaan oivallisempi matkailumuoto, kuin pakata tavarat matkailuautoon, ja suunnata keula kohti Suomen eteläisintä kärkeä.

Ruotsi edelleen ykköskieli

 

Tammisaari, Ekenäs, oli vuokratulle matkailuautollemme ensimmäinen pysähdyspaikka. Tammisaari on tänään osa Raaseporia, kuntaliitoksissa ja uusissa nimissä ei aina pysy mukana.  Mutta se mikä tuli heti selväksi oli se, että ruotsin kieli on täällä ykköskieli. Toki suomeksi saa palvelua, mutta jos kaivaa kouluruotsin rippeet esille, palvelu on vieläkin parempaa. Talvella uinuva idyllinen puutalokaupunki on näitä kesähelmiä eteläisellä rannikolla. Meri on läsnä, ja rantakadut ja satama kaupungin sydän.

Omnäsin leirintäalue sijaitsee aivan kaupungin kupeessa kauniilla niemellä meren rannalla. Se on rankattu matkailuautoilijoiden keskuudessa usein kauneimpien leirintäalueiden joukkoon. Palvelut kunnossa erityisesti asuntoautoilijoita varten, ja merinäköala silmiä hivelevä. Hyvätasoinen ravintola Bossa Nova lisää paikan viihtyvyyttä. Terassilta on mukava seurata venesataman touhua, ja nauttia hyvästä ruoasta merituulta haistellen. Musiikkimatkamme teemaan sopi vielä pienimuotoinen blues- ja rockfestivaali, joka järjestettiin samaan aikaan ravintolan terassilla ja rannalla.

Heinäkuun harmautta

Hanko on Suomen eteläisimmässä kärjessä. Vanha kylpyläkaupunki piti olla matkailuautolomamme seuraava etappi. Mutta jo tarinan alussa mainitsemani poikkeuksellinen säätila sai visiittimme jäämään hyviin lyhyeksi. Kun fleecet ja hupparit niskassa tallaa märkiä katuja sateenvarjon suojassa, on kesäfiilit kaukana, niin kaunis kuin Hangon satama onkin. Niinpä takaisin matkailuautolle, ja säätiedotuksen mukaan keula kohti aurinkoa. Sitä luvattiin nimittäin Naantalissa. Ja tämähän on juuri matkailuauton hyviä puolia. Et ole naulittu viikkokausiksi sateen alle mökkilomalla, vaan voit vaihtaa maisemaa sään ja tilanteen mukaan.

Kemiön kautta Perniöön ja edelleen Paimioon. Maisemat olisivat varmasti nautittavia, mutta kaatosade sai keskittymään tiellä pysymiseen. Sen verran vettä oli kertynyt tielle.

Ja tällä kertaa sääennusteet pitivät paikkansa, Raision kohdalla taivas muuttui yhä sinisemmäksi, ja sade taukosi. Ja se kuuluisa ”Naantalin aurinko” helli meitä perille päästyämme.

Pizzaa ja unelmatorttua

Naantalin leirintäalue sijaitsee aivan vanhan kaupungin kupeessa, Kuparivuorella. Nimi kertoo hyvin alueen korkeuserosta. Niinpä vaunu- ja autopaikat ovat eri tasoissa, kuin omilla terasseillaan korkealla meren yläpuolella. Paikan voi varata kätevästi online, ja oma paikkamme kalliokielekkeen kupeessa maksoi 32 euroa vuorokaudelta (auto+2henk.+sähkö).

Ystävämme Lilja Ahtiainen on Naantalin tunnetuimpia hotelli- ja ravintolayrittäjiä. Hotelli Villa Ambrosius ja Café Ambrosius samoin kuin kulman takana sijaitseva Luostarin puutarha – ravintola ovat nähtävyyksiä Naantalissa. Puutarhan pizzat etsivät vertaistaan, ja kahvilan unelmatorttu vie kielen mennessään. 

Muutenkin Naantali on oikea kesäidylli kauniine puutalokortteleineen ja pienine putiikkeineen. Ja onhan siellä Muumimaailmat ja muut houkuttimet myös perheen pienimmille.

Suomen kesäkaupunki Turku

Turku on yksi ehdoton suosikkini kaupunkien joukossa. Jotenkin kaupungissa on hyvä fiilis, ja Aurajoen rannat etenkin kesällä täynnä elämää, ravintoloita ja tapahtumia. Ihan kansainvälinen meininki, voisi sanoa.

Turussa päätimme hemmotella itseämme, ja parkkeerasimme liikkuvan hotellihuoneemme ihan oikean hotellin pihaan. Parkhotel on pieni, idyllinen hotelli Puolalanpuiston kupeessa. Vanhaan jugendhuvilaan sisustettu hotelli on kuin Heidelbergistä suoraan tänne tuotu. Kukkiva puutarha ja yksilöllisesti sisutetut huoneet ovat uniikkikokonaisuus suomalaisessa hotellimaailmassa.  Eva ja Zbigniew Diezig ovat vanhoja tuttuja vuosien takaa, ja tarinaa riittää aina tavatessamme.

Turussa pitää ainakin yhden kerran käydä nauttimassa paistetut silakat tai muikut Svarte Rudolfin kannelle. Ja mikäs oli nauttiessa, kun aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. 

Jazzia Kirjurinluodossa

Tänä vuonna Pori Jazz järjestettiin jo 51. kerran. Reilun viikon ajan kaupunki elää jazzin ja muun r & b – musiikin tahdissa. Samaan aikaan järjestettävä Suomi-Areena tuo kaupunkiin muut tärkeät politiikan ja yritysmaailman huipulta.

Porissa, kuten monessa muussakin festivaalikaupungissa on puute kunnollisista majoitustiloista. Kun kymmenet tuhannet vieraat kansoittavat kaupungin, on jokainen majapaikka varattu parhaimmillaan jo vuosi aikaisemmin. Tähän hätään Porissa on järjestetty oiva vaihtoehto. Urheiluseura Porin Pyrintö on jo usean vuoden ajan tarjonnut karavaanimajoitusta aivan Kirjuriluodon areenan kupeessa.

Kaarisillan koulun piha-alueelta ja viereistä puistosta löytyy liki 200 paikkaa matkailuautoille ja –vaunuille, suurin osa myös sähköistetty. Koulun suihkut ja wc:t ovat käytössä, ja jätehuolto toimii wc:n tyhjennystä myöten. Eikä hintakaan päätä huimaa, 20 euroa/henk./vrk ja 7 euroa sähkö/vrk. Konserttitunnelmaan pääsee näin jo omalta terassilta, kun artistit käyvät läpi sound checit aamupäivällä.

Kaksi iltaa vierähti mukavasti hyvän musiikin parissa. Ensimmäinen ilta oli ilmankin puolesta loistava. J. Karjalaisen hitit ja Brian Setzerin Rocabilly Riot edustivat vanhempaa musiikkigenreä, ja yleisö oli sen mukaista. Toisena iltana tihuutti vettä, mutta huippukattaus r & b musiikin eturivin tähtiä sähköistivät tunnelman sateesta huolimatta. Illan aloitti brittilaulajatar Josh Stone päälavalla. Seuraavaksi sai siirtyä Jokilavalle kuuntelemaan amerikkalaista äänivirtuoosia Gallantia. Sitä seurasi rauhallinen osuus, mies ja kitara Richard Ashcroft, minkä jälkeen Jokilavan yleisön sai pomppimaan hittinikkari John Newman. Ja kuin tilauksesta, sade taukosi, kun illan pääesiintyjä Ms. Lauryn Hill nousi lavalle sadeviittaan pukeutuneena.  Fugees- yhtyeen entinen laulusolisti tykitti sellaisen kattauksen loistavan livebändin ja taustalaulajien kanssa, ettei kukaan jäänyt kylmäksi. Lopuksi yleisöä hemmoteltiin vielä tuttujen Fugees-hittien, kuten Killing me softly ja Ready or not muodossa.

Pori Jazz ei pettänyt, hieno elämys, joka täytynee ottaa uusiksi jälleen ensi vuonna. Ja ehkä jälleen matkailuautolla.