Torpparinmäeltä en lähde kuin Malmin kankaalle

“Olen asunut ikäni Torpparinmäessä. Ostin kotitaloni kaksikymppisenä vanhemmiltani”, kertoo Touring Cars yhtiön hallituksen puheenjohtaja ja toinen omistaja Tanja Saarnio. “Se on rintamamiestalo, rakennettu pula-ajan materiaaleista sotien jälkeen. Olen sen remontoinut jo kahteen kertaan lattiasta kattoon. Se on hirveän kiva talo, siellä on hyvä henki.

Talossa on paljon tilaa, ja kun olin pieni, siellä asui paljon vuokralaisia. Äidin sisko yläkerrassa ja isän veli alakerrassa. Lapsia oli paljon. Matkatoimistoleikissä tehtiin passeja ja shekkivihkoja naapurin Tiinan kanssa.

Torpparinmäki on tyypillisesti semmonen paikka, että talot säilyvät perheissä, ne siirtyvät vain sukupolvelta toiselle. Tunnen monet torpparinmäkiläiset, mutta en tietenkään oikeilla nimillä, vaan heidän edesmenneiden koiriensa nimillä. On esimerkiksi Epun emäntä. Eppu-koira on kuollut jo 20 vuotta sitten.” 

Venäläisessä päiväkodissa kieli tarttui vaatteisiin

“Neljän vanhana menin venäläisen koulun yhteydessä toimivaan tarhaan, josta jatkoin venäläiseen kouluun. Siellä kieli tarttui vaatteisiin. Koulussa minulla oli niin paljon muuta puuhaa, että en hirveästi opiskellut, joten sain heti ekalla luokalla ehdot. Vihkoon oli pitänyt kirjoittaa hedelmäruno. Koko vuoden aikana en saanut sinne kirjoitettua kuin appelsiini - pilkku - ba. Siinä oli ehkä ollut banaani tulossa, mutta ei aivan ehtinyt. Sain sitten koko kesän opetella lukemaan kotona. Mut istutettiin piirongin eteen, avattiin sen kansi ja sanottiin, että nyt lue. Syksyyn mennessä oli sen verran taidot karttuneet, että pääsin kakkosluokalle.

Selvisin kolme ekaa vuotta koulussa ilman, että osasin lukea. Sitten oli pakko opetella. Vaikka nyt teen väikkäriä, ei mulla ole koskaan ollut itse opiskeluun himoa. Olen aina opiskellut vain sen takia, että tämä firma menestyisi paremmin ja mulla olisi enemmän annettavaa. Väitöstyötä teen auttaakseni tytärtäni Elleä pärjäämään paremmin Touring Carsin kanssa.”  

Kaikki lähtee verkostoista ja paranee hallituksesta

“Omistajuuskin on duunia sanoi omistajuuteen vihkiytynyt Tero Luoma, joka luennoi meille Tampereen Kauppakamarin HHJ Pro 1 tutkintoa suorittaville, keväällä 2023. Totesin haluavani tietää lisää.

Istun toimialajärjestömme Matkailuajoneuvotuojat ry:n varavaltuutettuna Suomen Yrittäjiien valtuustossa, olen mukana Hallituspartnereissa ja Tampereen kauppakamarissa, Suomen Yrittäjissä ja Perheyritysten liitossa. Viimeisimpänä liityin Boardman LJT:n jäseneksi. Kun ryhdyn johonkin uuteen, etsin ensin oikeat ihmiset. Tutkijanurankin aloitin verkostoitumalla muiden tutkijoiden kanssa. Mukana on viisaita ihmisiä, jotka auttavat minua eteenpäin.”

Väitöskirjassaan Saarnio tulee tutkimaan hallitustyöskentelyä, omistajuutta ja hyvää hallintotapaa PK-kasvuyrityksien näkökulmasta. “Pk-yritykset työllistävät tämän maan. Bruttokansantuote ei nouse julkishallinnon tehtäviä lisäämällä. 98% Suomen yrityksistä työllistää alle 10 henkeä. Meidän kansantaloudelle olisi merkityksellistä, että me saataisiin näille yrityksille voimavaroja ja uskallusta ottaa seuraava askel, rekrytoida ja haluta kasvaa. Pitää myös tutkia sitä syytä, miksei ne halua kasvaa.”

Saarnio sanoo, että yksi ratkaisu kasvattaa yritystä on muodostaa sille hallitus. “Olen itse kulkenut tuon polun. Olisin välttänyt leijonanosan tekemistäni virheistä, jos olisin ymmärtänyt muodostaa hallituksen aikaisemmin.

Kun yrityksessä on hallitus mukana, toiminta ei ole enää jäsentymätöntä, tekemiseen tulee järjestelmällisyyttä. Päätöksenteon tueksi saa muutakin kuin yrittäjän omaa mutu-tuntumaa.”

Tosielämän Haluatko miljonääriksi? -peli

“Aina voi käyttää kolme oljenkortta. Voi kysyä yleisöltä, kilauttaa kaverille tai sulkea pois kaksi varmasti väärää vaihtoehtoa.

Kun ryhdyin yrittäjäksi, sain TE-keskukselta todella kivan konsultin, Ossi Luoman. Ossi oli juuri oikea mentori ja tukipylväs alkuvaiheessa, teimme yhteistyötä vuosikausia. Kyl sä pystyt ja osaat – hän aina sanoi.

Pitää luottaa siihen, että olet siellä missä ajatuksesi ovat, ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella. Miljonääripelistä poiketen, tosielämässä on vielä se hienous, että oljenkorret voi käyttää vaikka kuinka monta kertaa saman kysymyksen ratkaisemiseksi.”

Kolme jakkaraa ja musiikki soi

“Meillä on tällä hetkellä toimialalla kolme jakkaraa. On valmistajan jakkara, kauppiaan jakkara ja asiakkaan jakkara, ja musiikki soi jo kovasti. Yksi jakkara vedetään pois”, Saarnio ennustaa.

“Se, ketä tässä kuviossa ei tarvita, on tietenkin kauppias. Hinnat ovat nousseet, ne on 30% liian korkeat. Hinnat saa laskemaan jättämällä yksi jakelutien porras välistä. Asiakas ostaa suoraan – näpyti näpyti – matkailuauton tehtaalta. Mikään työvaihe ei kuitenkaan jää pois, vaan meidän kauppiaiden täytyy istua jakkaralle puoliksi asiakkaan kanssa. Palvelukirjoon tulee lisää läpinäkyvyyttä, kun asiakas ruksittaa meidän palvelutarjonnasta haluamansa. Haluan, että maahantuotte autoni minulle, maahantuontikatsastatte ja rekisteröitte sen, ostatte ja myytte vanhan autoni, esimerkiksi. Vaiheet hinnoitellaan erikseen, jolloin on selkeää mistä asiakas maksaa.  

Myös jakkaran jalat ovat erinäköisiä. Asiakas voi olla sellainen, joka ostaa tuotteen suoraan tehtaalta. Osa asiakkaista haluaa vielä, ainakin jonkin aikaa, ostaa auton Suomesta, liikkeen pihasta. Joku haluaa puolestaan omistaa auton osaksi, eli liisata ajoneuvonsa, kuten meidän sijoitustuottojärjestelmässä. Ja sitten on ne, jotka vuokraavat. Tällä perusteella meillä on ihan hirveän hyvä tulevaisuus. Ei ole mitään hätää.”

Elämäntyölle katto savupiippuineen

“Haluaisin, että meillä on asiantunteva organisaatio, joka on motivoitunut ja innostunut”, Saarnio esittää tavoitteen. “Elle on jo saanut puolet firmasta, eli siirto seuraavalle sukupolvelle on jo käynnissä. Hän valmistui kesällä 2023 kauppatieteiden kandiksi ja valmistuu syksyllä 2024 kauppatieteiden maisteriksi. Hän on jo meillä töissä ja hallituksessa, vastuualueenaan HR. Hän on tehnyt opinnäytetyönään Touring Carsille henkilöstöhallinnon työtyytyväisyysmittauksen.

Tutkimuksen tuloksissa todettiin, että parannettavaakin on. Henkilökunnan koulutus on yksi tärkeä asia, sitä toivottiin jopa palkankorotuksia enemmän. Siitä voivat hyötyä kaikki. Koulutuksen tarjoaminen työntekijöille on myös arvojemme mukaista; pyrimme edistämään työntekijöiden osaamista ja kouluttamaan ja kehittämään heitä yritystoiminnan vaatimusten mukaisesti. Itsekin olen jatkuvasti kouluttautunut, koska hyvien ja vastuullisten omistajien tulee jatkuvasti päivittää osaamistaan.”

DBA, Doctoral Business Administration tutkinto, jota Saarnio on hankkimassa, on kokeneille johtajille suunnattu kauppatieteellinen tohtorikoulutusohjelma. Se on kooste käytännön kokemuksista ja teoriaopinnoista. “Tutkinnolla saa katon elämäntyölleen, savupiippuineen. Sen kautta voin henkisesti paketoida urani.”

Kielipääoma käyttöön

20-vuotiaana Tanja lähti Siperiaan Barnauliin työmaatulkiksi TeleNokialle. Hän ja kymmenen insinöörimiestä rakensivat DX220 puhelinkeskuksia. Siperiassa ei ollut ennestään puhelinkeskuksia ja DX220:t olivat siihen aikaan puhelinkeskusten parhaimmistoa, uusinta teknologiaa. Kaikki halusivat olla TeleNokialaisten kavereita, koska luulivat täten edesauttavansa puhelimen saantia kotiinsa. Se oli Gorbatšovin ja perestroikan aikaa jolloin uudelleenrakentaminen alkoi.

“Ravintolassa sai alkoholia 50 grammaa per ravintolapaikka”, Tanja muistaa. “Jotta meidän pöydässä olisi aina ollut juomia, menin sopimaan ravintolapäällikön kanssa, että meille tarjoillaan koko 250 paikkaisen ravintolan kaikki viiskytgrammaset erikoismehuna. Sitten pojat uskalsivat mennä tanssimaan paikallisten perhetyttöjen kanssa.”

“Minä menin paikalle työryhmän ensimmäisenä etsimään asuntoja. Keittiössä oli pelkkä lavuaari ja kaasuliesi, kaikki putket oli vedetty pintavedolla, eikä ollut mitään kaappeja. Se oli aika karua. Käytiin ostamassa kokolattiamattoa ja tapeltiin siitä, että kuka mitenkin ison palan saa. Vessoissa oli vain pönttö lattialla. Tein omaani lämpölauteet liimaamalla kaksipuoliteipillä styroksit posliinin reunaan kiinni. Iltaisin pelasimme sököä poikien puolella, etteivät he päässeet sotkemaan minun vessaa.  

Siellä oli tosi kylmä. Kävelimme töihin laskettelulasit päässä, koska arolla tuuli niin kovasti. Työkseni tulkkasin niitä suomalaisia insinöörimiehiä, kun he opettivat paikallisille työntekijöille puhelinkeskuksen rakentamista. Kerran meille tuli riita tulkattavan insinöörin kanssa. Hän heitti minua kengällä ja kenkä lensi suoraan sinne yksikköön ja rikkoi jotain. Meistä tuli kavereita, kun yhdessä mietittiin, miten se yksikkö on voinut kuljetuksessa vaurioitua.

Siperiassa oltiin kymmenen kuukautta yhteen menoon, kunnes meidän säteilymittarit lähetettiin Suomeen tarkastettavaksi. Kun tulokset näyttivät, että oltiin saatu liian paljon säteilyä, meidät siirrettiin Tallinnaan. Sinne tuli kerran viikossa Georg Ots -laiva torstaisin, jolla pääsi käymään kotonakin vähän helpommin.

“Siperia opetti toverillisuutta, sen että miten tärkeää on olla hyviä kavereita ja että voi luottaa kaveriin. Jopa vessanrinkula-asioissa, kyllä ne totteli minua. Siellä oli loppupeleissä hirveän kivaa, jäi elinikäiset ystävät.”

Kutiseva otsapanta

Palattuaan Suomeen Tanja aloitti venäjän kielen ja kirjallisuuden, sekä slaavilaisen filologian opinnot Tampereen yliopistossa, mutta siirtyi pian Helsinkiin. Helsingissä hän tutki Venäjää ja Neuvostoliittoa poikkitieteellisesti Renvall-instituutissa. Opintojen jälkeen hän meni Suomalais-neuvostoliittolaiseen kauppakamariin töihin. “Sinne sitten soitettiin yrityksestä nimeltä Touring Cars”, hän hymyillen muistaa. “Kysyivät neuvoa, että miten tehdään yhteisyritys Suomen ja Neuvostoliiton välille. Minä neuvoin. Sitten Hannu Kekäläinen, Touring Carsin silloinen toimitusjohtaja halusi, että lähden mukaan. Sanoin, että en todellakaan lähde mihinkään.”

Kekäläinen ei luovuttanut, vaan lähetti Tanjalle lahjan, joka tämän mukaan oli kutittava otsapanta ja artikkeli Touring Carsista. “Asuin silloin muualla, mutta lahja oli mennyt meidän kotiosoitteeseen ja isäni käski soittaa ja kiittää lahjasta. Soitin joululomalla ja kiitin. Kekäläinen uusi kysymyksensä, ja sanoin, että no voin mä yhden kerran lähteä. Sille tielle jäin.”

Pettämätön bisnesvainu

Venäjän reissut tihentyivät ja Tanja oli mukana tulkkina. Ihmiset alkoivat pyytää häntä tuomaan tavaroita Suomesta, jolloin kirkastui bisnesmahdollisuus. Tanja otti mukaansa Anttilan kuvaston ja kehotti halukkaita valitsemaan siitä mitä halusivat. “Äiti oli töissä Anttilassa ja pyysin häntä tilaamaan ne tuotteet henkilökunta-alennuksella. Sitten vein tavarat Venäjälle ja möin ne eteenpäin”, Tanja kertoo. Kun hän ei enää jaksanut kantaa tilauksia mukanaan, hän keksi, että on parempi rakentaa koko Anttila Venäjälle.

“Anttilan kuvasto jaettiin tuolloin kotitalouksiin ilmaiseksi ja sitten ihmiset viskoivat ne roskiksiin. Anttila ei uskonut ideaani, joten jouduin ostamaan ne 10 000 kuvastoa, jotka toimitin Venäjälle. Maksoin niistä 80 000 mummonmarkkaa. Niin kovasti halusin rakentaa Anttilan postimyynnin sinne.”

Se oli kuitenkin hyvä ratkaisu. Asiakkaat ostivat ensin kuvaston postikonttorista tuplahintaan, katselivat sen läpi ja tekivät tilauksen. Posti kuljetti tilaukset ja tilitti rahat.  

“Se oli hirveän helppoa! Sitten toiminta kasvoi niin suureksi, että Anttila halusi sen itselleen ja osti bisneksen meidän firmalta. Siitä kaupasta saaduilla varoilla toteutettiin Touring Carsin seuraava vaihe vuonna 1995, jolloin lähdimme Kekäläisen kanssa eri suuntiin. Hannu sai eläkerahat ja minä sain firman. Ei Hannu tosin eläkkeelle malttanut, hän ryhtyi maahantuomaan ja myymään autoja ja minä keskityin vuokrabisnekseen ja matkailun kehittämiseen.”

Hallitustyöskentely jämäköittää tekemistä

Tanjan saa innostumaan vähän kaikki ja vaikka mikä. Kokeillaan heti, ja jos ei onnistu, mitä väliä. Jos onnistuu, niin kiva. “Se on viis hirttä poikki ja pinoon. Haen nopeasti jotain konkreettista ympärille ja lähden viemään asiaa käytäntöön. Kun saan esimerkiksi kiinnostavan puhelun potentiaaliselta yhteistyökumppanilta, olen jo siinä puhelun aikana miettinyt koko bisneksen. Vaikka se olisi ollut vasta ensimmäinen yhteydenotto, näen jo lopputuloksen mielessäni.

Se on ehdottomasti yksi vahvuuteni, mutta samasta syystä minulla on esimerkiksi rekrytointikielto. Mielestäni kaikki ihmiset ovat kiehtovia ja mukavia ja ajattelen heti, että niiden kanssa tapahtuu vaikka mitä hyvää ja sitten olen aidosti shokissa, kun ei tapahdukaan.

Tämän taipumukseni takia hallitustyöskentely on minulle sopiva malli yrityksen johtamiseen. Siinä mallissa luodaan roolit ja niille tehtävät ja pysytään poissa muiden tonteilta.”  

Ihmeitä tapahtuu

“Pseudomyksooma on eräänlainen syöpä. Siihen ei ole kuin yksi hoito, hipec leikkaus. Siinä ihminen leikataan auki kaulasta napaan ja puolelta toiselle. Kaikki sisäelimet otetaan pihalle ja niitä pestään 24 tuntia sytostaattiliuoksessa ja ladotaan takaisin sisälle ja ommellaan kiinni. Siitä toipuminen kestää puoli vuotta. Ellei jää pöydälle.”

Tanjan äidiltä oli löydetty pseudomyksooma vuonna 2005. Sitä oli tutkittu ja lääkärit sanoivat, että seuraavaksi olisi edessä hipec leikkaus. Päivämäärä leikkaukselle oli annettu. Tanja päätti, että oli oltava vaihtoehto.  

“Löysin Meksikosta sairaalan missä tehdään 2100-luvun hoitoja. Äiti sanoi, että hän on epätoivoinen ja lähtee vaikka kuuhun. Isä katseli kuvia sieltä ja sanoi, että jos te tonne meksikolaiseen Haikon kartanoon haluatte mennä rahanne viemään, niin sen kuin menette. Mehän haluttiin.”

Paikka oli upea yksityinen jenkkijulkkisten suosima parantola Rosaritan rannalla. Tanja kertoo tavanneensa siellä muunmuassa Oprahin.

“Paikassa hoidettiin niin henkistä kuin fyysistä puolta. Oli fysioterapiaa, thalasso terapiaa, sähkömagneettihoitoa ja ultraviolettihoitoa. Siellä oli hyperbaric chamber ja tehtiin jopa verien vaihtoa. Äidillä oli maailman ihanin lääkäri, meksikolainen Isac Meza. Aamukuudesta iltakuuteen hän oli niissä hoidoissa ja minä odottelin.

Kuukauden ajan söimme vain salaatteja ja joimme vihermehuja. Siellä ei saanut olla omia vaatteita, eikä mitään sähkömagneettisia laitteita. Puhelimet otettiin pois. Joten olin sen ajan erossa ensimmäistä kertaa myös firmasta. Töiden teon sijaan luin paljon. Sieltä juontaa juurensa se, että minua alkoivat kiinnostaa hörhöjutut.

Kun palasimme Suomeen, äitini oli parantunut. Hän ei mennyt koskaan siihen hipec leikkaukseen.”

Tanjan Secret

Elämän tarkoitus kirkastui Tanjalle heti sen jälkeen kun hän oli ollut Jack Ganfieldin luona retriitissä Santa Barbarassa.

“Katsoin elokuvan Secret, jonka on tehnyt Rhonda Byrne. Elokuvassa kerrottiin Jack Ganfieldistä, miehestä, joka oli sanonut vaimolleen, että hänestä tulee vielä miljonääri. Hän oli liimannut sänkynsä yläpuolelle kattoon miljoonan dollarin shekin, jotta hän näkisi sen ensimmäiseksi aamulla. Hän oli kirjoittanut kirjan ja tarjosi sitä julkaistavaksi kustannusyhtiöihin, mutta kukaan ei hyväksynyt sitä. Kunnes lopulta yksi kustantamo sanoi kyllä. Kirja oli Chicken soup for the soul. Seuraavana vuonna hän oli myynyt kirjaa 870 000 dollarilla. Ei se tietysti ollut ihan miljoona. Eipä hän silti tainnut olla pettynyt.”

Jack Ganfield perusti nimeään kantavan Training Centerin, jossa hän tarjosi kirjansa lukijoille Mikä on minun tarkoitus elämässä -kurssia. Tanja lähti oitis Santa Barbaraan. Tapahtumasta on seitsemän vuotta.

“Se oli, niin kuin kaikki tämmöiset filosofien järjestämät päänsekoitus -kurssit, melko vaarallinenkin juttu. Siellä käytiin kaikki asiat läpi juurta jaksain, kehdosta hautaan. Jotkut sekoavat niissä lopullisesti. Minä selvisin ehjin nahoin, voimaantuneena ja vahvempana persoonana.

Ei sillä mitään väliä ole kuinka monta kertaa kaatuu. Vain sillä on merkitystä kuinka monta kertaa nousee ylös. Olen ihan täysin Secretin neuvoihin vannova henkilö. Minun mielestäni täytyy nähdä kaikissa osioissa hyvä, keskittyä siihen hyvään ja antaa hyvän kiertää. Silloin et ole negaatiossa vellova hyytynyt tyyppi. Hyvä vetää puoleensa hyvää ja siitä syntyy hyvän kierre.  

On tutkittu paljon ajatuksen voimaa, että ajatukset sykkivät tietyllä hertsitaajuudella. Jos me ajattelemme samaa asiaa, meidän ajatukset siirtyvät universumiin tietyllä hertsitaajuudella ja sitten sinä soitat minulle ja me kutsumme sitä telepatiaksi.

Jos tarvitsen jotain, esimerkiksi jotain tietoa, niin hups luikkista, törmään ihmiseen, joka tietää siitä asiasta kaiken. Minun ei tarvitse hirveästi etsiä mitään, oikeat asiat tulevat luokseni. Vedän niitä puoleeni kuin magneetti. Universumi esimerkiksi järjestää minulle aina parkkipaikan, kun menen kauppaan. Kutsun tätä hörhöilyksi.

Minun elämäni tarkoitus on auttaa muita löytämään heidän oma paikka elämässä ja sitten antaa heille mahdollisuus löytää elämän ja unelmien täyttymys. Minä voin auttaa muita heidän omalla tiellään.

Minulla on ydinvoimalan voimat. Nukun tosi vähän ja herään hyvinvoivana ja valmiina uusiin seikkailuihin. Kyllä minä silti joskus jään eläkkeelle. Kirjoitan ehkä jotain. Voi tosin olla, että kun omistajuuden siirto on kokonaan tapahtunut, lennän firmasta pois alta aika yksikön”, Tanja naurahtaa.