Alfa-Lavalin myyntimiesporukka oli Tukholmassa palkintomatkalla hyvin tehdystä työstä. Oli ollut vauhdikas ilta laivassa. Seuraavana päivänä Kekäläinen ei pystynyt kävelemään. Kuopion keskussairaalassa lääkärit päättelivät varjoainekuvauksen perusteella syyksi kasvaimen pikkuaivossa. Leikkausvalmisteluissa poratttiin kalloon reikä, jotta painetta saataisiin tasattua. Illalla lääkäri tuli Kekäläisen luo ja sanoi, että ‘hei, se meidän kasvain hävisi’. Kallonsisäinen paine oli tehnyt mutkan, jota varjoainekuvassa luultiin kasvaimeksi. Tasapaino oli kuitenkin häiriintynyt ja kävelytaito piti opetella uudelleen. Alkoi kuntoutus.

“Ajatukseni elämänkulusta on flipperifilosofia”, kertoo Hannu Kekäläinen, Touring Carsin perustaja. “Kun pallo laitetaan liikkeelle, se saa kosketuksen jostain, ja kosketus jättää jäljen. Kosketukset vievät ihmistä osittain sattumanvaraisesti. Joskus pallo menee suoraan laariin. Toisinaan saa paremman kosketuksen ja mahdollisuuden kokea monia asioita elämässä.”

Sairastumisen varsinainen syykin selvisi lopulta, MS-tauti. Se johti jälleen uuteen suuntaan, sillä vaikka Kekäläinen pääsi lopulta takaisin auton rattiinkin, kiertävän myyntimiehen työtä hän ei voinut enää tehdä. Hän päätyi Kuopion Hankkijan autoliikkeen myyntipäälliköksi. Hankkija myi ja toi maahan siihen aikaan Fiiatteja. Niin hän ajautui luontaisesti autokaupan piiriin.

Ritmo-discoista karavaanarien maahan

Fiat Ritmo oli hyvin tunnettu pieni auto 70-luvun lopulla. Ritmon tankki on pankki, sanottiin, koska se kulutti niin vähän polttoainetta. Kekäläinen nautti kun sai keksiä uusia tapoja markkinoida autoja. “Ritmo-discoiksi niitä kutsuttiin. Ne olivat kutsuvierastapahtumia. Ihmiset tuli illalla autokauppaan, siellä musiikki soi, ja tanssittiin ja katottiin autoja ja kyllä kauppa kävi!”

Kun MS-taudin kanssa oli heikompi vaihe, Kekäläinen päätti lähteä kuntoutumaan Jenkkeihin. Siellä kun ei ole lunta eikä liukasta, oli helpompaa liikkua. Pomo lupasi maksaa lennot, jos Hannu toisi tuliaisina raportin siitä miten Jenkeissä myydään Ritmoja. Kekäläinen matkasi pariksi kuukaudeksi Fort Lauderdaleen vaimonsa ja nuoremman tyttärensä kanssa. 

Yhdysvaltojen asuttajat kulkivat hevosvankkureilla, joissa oli mukana koko koti. Floridassa pyöriessä, Kekäläinen huomasi ympärillä olevan pilvin pimein alueita, joita kutsuttiin nimellä trailer parks. Ihmiset asuivat niissä pysyvästi. Elämäntapa aivan vyöryi päälle. 

“Mietin, että on se aika pöljä kansa, että millä ihmeellä ne viihtii. Jotain viisautta täytyi olla, kun niin moni ihminen kuitenkin asui niissä, vaikka ei ole saunaa”, Hannu muistaa pohtineensa. Hän rupesi uteliaana tutkimaan. Osti paikallisia karavaanarilehtiä ja hakeutui katsomaan missä vehkeitä myydään.

Koppi, jonka sisällä on ihminen

“Mä luulen kuule, että nyt lähivuosina tullaan myymään tuhansia pakettiautoja, joista on tehty matkailuauto”, näin vakuutti Kekäläinen innostusjytkyssään Suomeen palattuaan pomolleen, joka oli Fiiatien maahantuoja.

Matkailuautot tehdään nimenomaan pakettiautoista, niihin laitetaan vaan erilainen kori päälle. Kuopion lähellä Rautavaarassa oli kaveri nimeltä Reima Sjöman, joka rakensi Baltic -merkkisiä työmaakoppeja. Niiden konseptihan on ihan sama. Koppi, jonka sisällä on ihminen. Hannu soitti Reimalle, ja kysyi, että osattaisko me tehdä matkailuauto? Reima vastasi, että mietitään. 

Pomo kehotti Kekäläistä tekemään ensimmäisen auton, hän lupasi antaa sen piikkiin. “Ja niin se käynnistyi. Tehtiin viiden auton sarja. Yksi niistä on tänäkin päivänä minun pihalla”, Hannu hymyilee.

Savolainen Torinossa

Kiinnostus moottoriurheiluun voitti koulussa latinan lukemisen. Kekäläinen kertoo päässeensä Klassikasta eli Kuopion Klassilisesta Lyseosta läpi ryömimällä. Se harmittaa edelleen, että kielitaidot jäivät puuttumaan.

Viisi autoa tuli tehtyä. Huomattiin, että kyläpajoilla ei voi tehdä tuotekehitystä. Kekäläinen päätti lähteä kartoittamaan Euroopan matkailuautomarkkinoita Torinon matkailuautomessuille. Mukaan hänelle laadittiin italiankielinen saatekirje. Hän kierteli messuilla ja katseli kiinnostuneena ja lykkäsi tiskillä kirjeen vastapuolen käteen. Valtaosa suurista valmistajista sanoi, että Suomen markkina-alue ei kiinnosta, koska Suomessa ei ollut vielä matkailuautojen lainsäädäntöä.

“Italialaisen Rimor-nimisen matkailuautovalmistajan johtajan kanssa löydettiin sellainen yhteys, että hän puhui pelkästään italiaa ja minä pelkästään suomea. Saatiin kommunikaatio aikaan ja paiskattiin kättä”, Kekäläinen kertoo. “Usein tehtiin sitten niin, että ostettiin lennot Riminille, meitä oli ryhmä nuoria innostuneita tyyppejä. Pidettiin ensin vähän lomaa ja sitten ajettiin matkailuautot letkassa Suomeen. Tehtiin vuoteen -85 mennessä kaupat varmaan lähemmäs sadasta autosta.”

Kaupankäynti Italiassa osoittautui työlääksi. Asioiden hoito sakkasi ja toiminta oli osittain harmaalla alueella. Myöhemmin Torinon messuilla löydettiin vakuuttavampi vaihtoehto. Kaksi päivää messujen jälkeen Kekäläinen oli työntekijänsä Marinan kanssa Bad Waldzeessa Saksassa. Neuvottelujen lopuksi syntyi maahantuontisopimus Hymerin kanssa.
“Alettiin myös vuokraamaan yhtä niistä viidestä autosta. Vuokraus innosti, silloin ei ollut vielä alan toimintaa. Saatiin olla ensimmäisenä kokeilemassa.”

40 vuotta Good Feelingseja

Touring Cars Kekäläinen Ky, kommandiittiyhtiö, perustettiin 1982. Anne tuli hoitamaan matkailuautojen vuokraustoimintaa. Pertti puolestaan ryhtyi hoitamaan autojen myyntiä.
Kuopion kaupungilta vuokrattiin idyllinen puutarhurin hirsitalo, josta tuli toimisto. 

Kahvihuoneen pöydän ääressä tiimi mietti, että mikä siinä oikeastaan on se tuote. Minkä takia ihmiset vuokraisivat tai ostaisivat matkailuauton. Pian oli selvää, että lopputuote ei ole auto, vaan se on elämys. Tärkein tuote on ilo, löytää niitä asioita joiden luo auton avulla pääsee. Se ohjasi ajatuksia. Siitä syntyi yhä pintansa pitävä slogan Good feelings.
 

Yritykset luo edellytykset, ihmiset tekee tuloksen

Aika oli eri, Venäjä ei luonut huonoja tuntoja samoin kuin tänä päivänä. Monet Touring Carsin asiakkaat halusivat tehdä kotiseutumatkailua Karjalaan. Hannu mietti, että onnistuisikohan silloisesta Leningradista tehdä safari Murmanskiin. Se oli Toisen Maailmansodan peruilta kuuluisa reitti.

“Soitin Suomen Neuvostoliiton Kauppakamariin”, Hannu kertoo. “Sieltä vastasi reipas tyttö, joka sanoi nimekseen Tanja Saarnio. Kyselin, että mitä pitäisi ottaa huomioon jos haluaisi tehdä tällaisen safarin. Sovimme tapaamisen toimistollemme. Kauppiaana arvostin erityisesti Tanjan auttamishalua. Sanoin sitten hänelle, että Petroskoissa pitäisi lähteä käymään, enkä ihan itsekseen taida uskaltaa, että lähdetkö mukaan.”

Tanja päätti lähteä. Matkustivat tapaamaan Petroskoin kaupungin matkailupäällikköä ja siitä matkasta syntyi paitsi yhteistyö Petroskovin kaupungin kanssa, myös yhteistyö Tanjan kanssa.

“Innostuikohan hän sitten tästä ilman realiteetteja olevasta mielikuvakertomuksesta?” Kekäläinen virnistää pohtiessaan miksi Tanja lähti mukaan Touring Carsiin. Helpompaa on
määrittää miksi Tanja oli erinomainen löytö.

Tanjalla oli hyvä venäjänkielen taito, valmius, joka Kekäläiseltä puuttui. Myös Tanjan luonteen päättäväisyys tuli monessa asiassa esille. “Oltiin tulossa takaisin moottoripyöräsafarilta Venäjältä. Yksi kaveri kaatui pahasti ja särki itsensä. Kun tultiin rajalle, se oli jo mennyt kiinni. Mies piti saada rajan yli ja hoitoon. Tullimies sanoi, että ei. Tanja kysyi, että missä teidän päällikkö asuu? Ajettiin Värtsilään ja Tanja meni koputtamaan ovelle ja sanoi, että pitäis saada puomi auki. Aikansa se puhui siellä ja lopulta sai myönnön, että puomi avataan. Suomen rajamiehet oli ihmeissään, että mitä ihmettä tämä on, miten on mahdollista, että tullaan vaikka raja on jo kiinni. ”Tanja ei hyväksy kielteistä vastausta. Hän varmasti kääntää jokaisen kiven. “Se oli kuitenkin siihen aikaan se Venäjän raja pelottavan pyhä paikka. Jos ajattelee, että tuommonen luonne on,
niin helppo on sanoa, että ihan oikeasti esteet monta kertaa väistyy. Puomit aukeaa.”

Kimmokkeita elämän flipperistä

“Ymmärtääkseen koko jutun ydinajatuksen, täytyy palata lapsuudenkotiin. Mun isänisänisä sai leiman paperiin 1800-luvun lopulla ryhtyä kauppiaaksi. Kun sitä koko ikäni sain katsella, niin mukaan tarttui sellainen fraasi, että liian sikeästi nukuttu yö on vaarallista. Maailma menee sillä aikaa ympärillä ohi.”

Pikku-Hannu oli aina paikalla kun 50-luvulla tukkuliikkeiden edustajat tulivat isojen laukkujen kanssa kotikaupan konttorihuoneeseen esittelemään tavaroita. Suosikkeja olivat tietysti makeisja limppariedustajat, kuten Dahlströmit ja Raniset. Innostunut Hannu sai kauppiasisänsä ylipuhuttua tilaamaan joulukortteja ja pieniä kuvakirjoja, joita hän lähti kapsäkit polkupyörän sälässä myymään talosta taloon. “Sitä jotenkin saa kimmokkeita siitä ympäristöstä. Siitähän monesti on kysymys. Toiset ihmiset on herkempiä sille kuin toiset. Minä olen erittäin herkästi vaikutteita ottava.”

Kekäläisen ollessa 18-vuotias kotitilalle ostettiin Alfa-Laval lypsykone. Alfa-Lavalin konsulentit tulivat paikalle ja esittelivät konetta ja muita tarvikkeita. Jälleen Kekäläinen tunnisti innostuksen. Hän soitti Helsinkiin Alfa-Lavalin johtaja Vahermaalle, sopi tapaamisen ja päätyi muutaman vaiheen kautta perustamaan Kuopiooon Alfa-Lavalin Itä-Suomen piirikonttorin. Kuopio oli valtakunnan maitoaluetta, oli päivänselvää, että siellä tarvittiin koneita. “Sitä kesti kolme vuotta ja tehtiin hurjasti myyntiä. Kukapa kyläkaupan kasvatti ei olisi tykännyt kierrellä maatiloilla, päivittää kuulumisia ja tarinoida sillitynnyrin päällä. Niistä kohtaamisista on syntynyt kunnioitukseni asiakkaita kohtaan. Asiakas on päämies. Kauppiasta ei tarvita, asiakas tarvitaan.”

“Siitä kun minä olin nuori, siitä ympäristöstä on hävinnyt 80% savuista pois. Maaseutu tyhjenee. Pääkaupunkiseutu imaisee yhden suuren pitäjän verran ihmisiä vuosittain. Se on ihan selvä asia, että pitää olla jatkuvasti valmis ja innokas uusiutumaan. Niin paljon kuin vain uskaltaa ja löytyy mielikuvitusta, on mentävä eteenpäin. Yrityksellä on aina oltava joku varasuunnitelma.

Minulla oli MS-tauti, eikä meillä perheessä ollut kenelläkään mahdollisuutta jatkaa yritystä. Olin varma, että Tanja pystyisi siihen. Ja niin vuonna 1996 irtaannuin lopullisesti Touring Carsista. Ilman MS-tautia ei olisi syntynyt yritystä, ja innostus Touring Carsiin puolestaan piti minut hengissä. Jos on innostunut ja on tavoitteita, kone käynnistyy, ja keho ja mieli alkaa hoitaa itse itseään. Ja se vaikuttaa enemmän kuin mikään aspiriini.

Hannu Kekäläinen

Touring Carsin matkassa vuodet 1982-1996, yhtiön perustajana ja hallituksen puheenjohtajana.