“Aloitin Touring Carsilla autovuokraamotyöntekijänä. Seuraavana kesänä olin jo rental manager, melko nopeasti siirryin myynnin puolelle ja pian vastasin koko automyynnistä. Olen tehnyt lähes kaikkia rooleja, mitä talossa on. Enemmän kuin henkilöstöpuolen tehtävistä, pidän asioiden tekemisestä”, kertoo Veijo Tiitinen.

Veijon toi Touring Carsille talo, jonka Tanja osti vanhemmiltaan vuonna 1990. Saman vuodentalvisena iltana Tanja huomasi, että oli unohtanut tilata lämmitysöljyä. Lähellä sijaitsi lentoaseman Teboil. Ongelmana oli, että se oli jo kiinni ja koti oli nopeasti jäähtymässä.

“Teboil oli vanhempieni yritys. Jostain Tanja oli selvittänyt isäni numeron ja soittanut tälle kotiin. Isäni on aina ollut kovin avulias, ja hän oli sitten lähtenyt kotoa hakemaan asemalta lämmitysöljyä ja vienyt sitä Tanjalle ja laittanut mökin lämpenemään”, kertoo Veijo Tiitinen perheensä ensikohtaamisesta Tanja Saarnion kanssa.

“2000-luvun alussa Tanja kysyi isältäni, kiinnostaisiko tätä ottaa Touring Carsin Helsingin toimintoja hoitaakseen huoltoasemalta käsin. He päätyivät tekemään yhteistyösopimuksen. Teboilin takapihalta Soliferin vaunusta sitten luovutettiin asiakkaille autoja. Asema oli auki myöhäiseen iltaan asti ja meiltä löytyi toimintaan sopivat fasiliteetit. Huoltohallissa huollettiin ja pesuhallissa pestiin autoja. Lentokenttä oli muutaman sadan metrin päässä, joten se oli myös logistisesti ideaali ratkaisu. Olin vanhemmillani töissä siellä, eli siinä mielessä olin tavallaan mukana Touring Carsin toiminnassa jo silloin.”

Kun Tanja osti Petikon kiinteistön, kaikki toiminnot siirtyivät saman katon alle.

Eräänä kesänä Tanja sai kutsun Veijon veljen häihin ja sai siellä tietää, että Veijo olisi ehkä vapailla markkinoilla. Tanja kysyi, haluaisiko Veijo tulla hänelle töihin. “Vuoden 2007 heinäkuusta olen ollut Touring Carsilla hommissa, ja tehnyt siinä jos jonkinlaista. Alkuun olin enemmän mukana operatiivisessa toiminnassa ja vuokraustoiminnassa. Opettelin
myymään matkailuautoja. Myin autoja sijoitustuottojärjestelmään ja a toimin apulaiskorjaamopäällikkönä. Hoidin autojen maahantuontiin liittyviä asioita ja lähdin mukaan
tehtaille käymään. Pikkuhiljaa pääsin mukaan neuvotteluihin. 

En minä siinä kohtaa miettinyt, että joskus olisin toimitusjohtaja. Oli hyvä draivi ja tekeminen, jopa liian isolla pensselillä yhtiön varsinaiseen kokoon nähden. Toki siinä opin hirveästi, bisneksestä ja siitä, miten asioita voisi tehdä. Olin tyytyväinen hyvästä työpaikasta, siitä että sai tehdä ja annettiin vastuuta.

Sain sparrauskavereita ja opin paljon erilaisia asioita ajoneuvoista, huoltopuolesta, erilaisista sopimusteknisistä asioista, asiakassuhteiden ylläpidosta, myynnistä ja markkinoinnista. Pääsin tekemään kaikkea. Olen kaikkiruokainen töiden suhteen, tykkään tehdä paljon erilaisia asioita.”

Te lähdette Islantiin!

“Tanja oli vuosien varrella meitä pyytänyt Ruotsiin ja Norjaankin lähtemään useampaan kertaan, mutta perhetilanne ei koskaan ollut semmonen, että olisi voitu lähteä. Loppuvuodesta 2013 vaimoni tuli käymään Petikossa ja mainitsi Tanjalle hakeneensa uutta työpaikkaa. Tanja heitti, että tehän lähdette Islantiin. 

Meidän lapsista Jali oli silloin viisi- ja Vili kaksivuotias, eli eivät vielä koulussa. Tuumattiin, että voisihan se olla mahdollista. Neuvoteltiin asiasta ja päästiin yhteisymmärrykseen ja sitten pistettiin perhe lentokoneeseen ja tavarat merikonttiin ja muutettiin Islantiin.

Meillä oli ollut siellä partneri alihankintasopimuksella, mutta se ei varsinaisesti toiminut. Toimitilat oli tyhjänä ja autot takavarikossa vanhalla yhteistyökumppanilla. Oli tammikuun puoliväli ja kausi alkoi toukokuussa.”

Pariskunta Tiitinen kääri hihat ja alkoi pyörittää Islannin toimintaa. Perheen apuna oli au pair, joka hoiti lapsia kun vanhemmat tekivät pitkää päivää. Asioita ratkottiin yksi kerrallaan, kuten sitä, miten palkataan islantilaisia ihmisiä ja mitä työehtosopimukseen kuuluu. Ja ennen kaikkea: mistä löydettäisiin kaikki autot.

Islanti on onneksi sen verran pieni saari, että autot lopulta löytyivät. Osa autoista oli myynnissä eri caravan-liikkeissä, loput lähistöllä jemmassa. Lakimiehen avustuksella kadonneet lampaat saatiin palautettua pihapiiriin. Suoraan niitä ei voitu vuokrata eteenpäin. Ne oli ensin perusteellisesti siivottava ja huollettava, jotta asiakkaat saatiin tyytyväisiksi.

“Se oli vahvasti operatiivista tekemistä. Tanjan kanssa tuli keskusteltua säännöllisesti. Useimmiten ohje oli, että tee niin kuin parhaaksi näet. Ensimmäinen vuosi oli ihan kaaosta,
mutta lopulta ihan ok. Kaiken kaikkiaan kunnon opetusmatka.”

Yksi ikimuistoisimmista työpäivistä oli syyskuun viidestoista, 2014. Jo pari päivää aiemmin oli tiedotusvälineissä varoiteltu, että myrsky on tulossa. Puuskittaista tuulta 40-50 metriä sekunnissa. Islannin toimipisteellä oli paikallisia työntekijöitä, jotka kertoivat mitä se käytännössä tarkoittaa. “Eräs heistä asui siinä lähellä. Hän käveli sen 400 metriä töihin, mutta ei jaksanut kävellä kovassa tuulessa koko matkaa etuperin, joten käveli puolet takaperin”, Veijo hymyilee.

Asiakkaita oli tien päällä 50 auton verran. Kaikkia varoitettiin, että autoilla ei saa ajaa. “Pysytte siellä, missä olette.”

“Aamukymmenen aikaan tuli ensimmäinen puhelu”, Veijo kertoo. “Pariskunta oli ollut kallion takana parkissa leirintäalueella, eikä siellä ollut tuuli tuntunut. Ajattelivat, ettei täällä mitään tuule. Kuski kertoi, että hän oli lähtenyt ajamaan. Siellä oli varoitustaulut olleet kaikki punaisina, mutta hän oli siitä huolimatta ajanut. Aukealle päästyään tuuli oli repäissyt kattoluukun autosta irti ja napannut sitten koko auton ilmaan. Auto levisi pellolle kymmenen metrin päähän tiestä ihan täysin. Tien ja pellon välissä oleva aita säilyi ehjänä. Apukuskilta meni muutama kylkiluu poikki, mutta ihmisille ei onneksi tapahtunut pahempaa. Matka loppui luonnollisesti siihen.”

Toinen vuosi Islannissa sujui jo erinomaisesti. Sopiva yrittäjä löytyi jatkamaan toimintaa. Kun reissu rupesi lähestymään loppuaan, Tanja kysyi, että mitä jos he eivät menisikään vielä kotiin.

“Jarrutettiin sitten Ruotsin kohdalla ja oltiin siellä kaksi ja puoli vuotta. Tilanne siellä ei ollut läheskään niin katastrofaalinen. Oli toimipisteen muuttoa ja yrittäjän etsimistä ja normaalia liiketoimintaa. Sieltä sitten 2018 palasimme Suomeen saatuani toimitusjohtajan roolin.”

Uteliaisuus tuo päätöksenteossa tarvittavan opin ja ymmärryksen

“Äiti kertoi, että olin kolmevuotiaana purkanut pyöräni atomeihin. Isä joutui kasaamaan sen. Halusin tietää, miten pyörä oli tehty. Haluan edelleen tietää, miksi asiat toimivat niin kuin toimivat”, Tiitinen toteaa.

“Luen netistä todella paljon. Minulle on tärkeää toimia oikein, joten saatan lukea jopa lakitekstejä jos tarve vaatii. Jonkin verran perehdyn myös tietotekniikka-aiheeseen, kun
vastuisiini kuuluvat tällä hetkellä kaikki IT-asiat ja järjestelmien hallinta.

Haluan ymmärtää syy-seuraussuhteet, esimerkiksi sen, missä järjestyksessä asiakas liikkuu nettisivuillamme. Millaisia steppejä pitkin hän etenee ja miten eri asiat yhdistyvät. Sitten mietin, miten sitä voidaan tehostaa.

Uteliaisuuteni asioiden toimintaa kohtaan herättää kiinnostuksen oppia ja perehtyä. Opiskelemalla tulee ymmärrys, jolloin asioita on helpompi viedä eteenpäin. Pintapuolisella
tiedolla on huono tehdä päätöksiä.

Koska toimitusjohtajalla on paljon tehtävää, joka päivä ei voi huitoa kaikkia asioita. Sähköpostin purkamiset ja tapaamiset pitää toki hoitaa, mutta lisäksi valitsen jokaiselle päivälle pääfokuksen. Pistän esimerkiksi paukkuja IT-asioihin tai johonkin tiettyyn toimipisteeseen.

Päätän fokuksen edellisenä päivänä tai viimeistään aamun juoksulenkillä. Liikaa en suunnittele, koska se kaatuu itseään vastaan. Kerään tiettyyn aiheeseen liittyvän informaation nippuun, ja kun tulee sen vuoro, otan asian kerralla käsittelyyn.

Tämä itsensä johtamismalli on itseopittu, mutta sopii minulle. Tykkään, että asiat saa tehtyä tehokkaasti. Tällä tavalla saan enemmän aikaiseksi kuin pomppimalla ympäriinsä.”

Työpöydällä kasvun mahdollistaminen ja IT-puolen kehitys

“Touring Carsissa isot teemat tulevat pitkälti hallituksen ja Tanjan kautta. Meillä on myös vuosikello, jossa on määrätyt teemat, mitä mihinkin aikaan vuodesta viedään eteenpäin. Kevät- ja kesäaikaan keskitytään operatiivisiin asioihin, koska kaikki liiketoiminta tapahtuu silloin. Talvella mietitään strategiaa ja isompia linjamuutoksia.

Yrityksen tavoite on kasvaa, ja meillä on kasvusuunnitelma. Lähivuosina aiomme tuplata toimipisteiden määrän ja kasvattaa kalustoa 500 autosta 2500:een. Haluamme valloittaa
Euroopan.

Nykyinen franchise-konseptimme sopii erinomaisesti pohjoisen Euroopan markkinoille, joissa meillä on todella vahvan markkina-asema. Täällä matkailuauto on matkailumuotona ideaali; on pitkät välimatkat ja kohtuullisen vähän infraa. On paljon luontoa, rauhaa ja hiljaisuutta.

Välimeren rannoilla kilpailemme miljoonien hotellien ja hostellien kanssa. Asiakkaat menevät noihin maisemiin hiekkarannan ja edullisen sihijuoman takia. Kimmokkeet asiakkaalle tulla tänne pohjoiseen ja vuokrata matkailuauto, verrattuna siihen että hän menee Etelä-Eurooppaan ja vuokraa siellä matkailuauton, ovat hyvin erilaiset. Siksi on pohdittava, pitääkö meidän uudelleenmuotoilla palvelukonseptiamme eri markkina-alueille.

IT-puolella kehitämme useita asioita. Itselläni on visiona, että jossain vaiheessa voisimme olla 24/7-itsepalveluvuokraamo myös matkailuautojen osalta. Se edellyttää prosessien ja taustajärjestelmien kehittämistä.

Tällä hetkellä olemme palveluorganisaatio. Haemme asiakkaat toimipisteelle, käymme huolellisesti auton käyttöopastuksen läpi ja teemme lisämyyntiä henkilökohtaisesti. Käytämme paljon työaikaa siihen, että pidämme asiakkaista huolta. Se tulee muuttumaan paljon. Kehityssuuntaan on monta syytä.

Työvoima on kallista ja samalla asiakkaat haluavat joustavaa palvelua mihin kellonaikaan tahansa. Nykypäivän kuluttajat ovat entistä valveutuneempia teknisten välineiden käyttämisessä ja niiden kanssa itsenäisesti pärjäämisessä. He eivät välttämättä tarvitse ketään pitämään kädestä. Kilpailu toimialalla tulee kovenemaan ja teknologia romahduttamaan kustannustason ainakin niillä toimijoilla, jotka siihen päättävät investoida. Meidän on oltava mukana tuossa kehityksessä.”

Eteenpäin potkiva voima ja tasapainottava jarrumies

“Niin kauan kuin muistan ovat vanhempani olleet yrittäjiä. Yrittäjän työkeskeisyyden, arvomaailman – ja tuskankin – ymmärtäminen on sieltä peräisin. Perheyrityksessä kasvoin
autojen pariin. Olin siellä teininä töissä, ja autojen ja mopojen kanssa on muutenkin tullut rassattua.”

“Kun on työsuhteessa, asiat käsitellään asioina, mutta kun yrittäjänä on liiketoiminnassa omat rahat kiinni, tilanne on toinen. Välillä mennään liikaa tunteella. Tunteet ovat toki tärkeitä, koska sitä kautta tulee intohimo. Luulen, että Tanjan kanssa meillä on sellainen suhde, että tasapainotan häntä. Tässä vuoristoradassa tarvitsee useamman jarrumiehen.

Tanja kutsuu mua lempinimellä Velmu-Kelmu. On jännää, että hänellä, joka keksii kaikille lempinimiä, ei itsellään ole ainuttakaan. Tanja on mahtava esimies ja hänen kanssaan on tosi ihana tehdä töitä, hän on inspiraation lähde ja eteenpäin potkiva voima.

Ilman Tanjaa Touring Cars olisi varsin erinäköinen. Suurin osa näistä yhtiön menestyselementeistä on tullut sitä kautta, että Tanja näkee ja tunnistaa mahdollisuudet.
Periaatteessa puhutaan vain matkailuauton vuokrauksesta, mutta käytännön toiminnassa on monipuolisesti mietitty liiketoiminnan eri aspekteja.

Olen oppinut Tanjalta tosi paljon liiketoiminnasta, siitä miten tehdään rahaa. Ehkä tärkein Tanjalta saamani oppi on, ettei ole vain yhtä, ainoaa oikeaa tapaa tehdä asioita. Ja ettei asioita tarvitse tehdä niin vaikeasti. Tanja osaa hyödyntää oikopolkuja aina kuin mahdollista, eikä luuri paina hänellä yhtään mitään. Ennen kuin toinen kerkeää edes miettiä, niin Tanjalla soi jo.” 

Veijo Tiitinen

Touring Carsin matkassa vuodesta 2007, kaikkien mahdollisten roolien kautta nykyisin toimitusjohtajana